Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Minut ja monet muut terveys- ja hyvinvointibloggaajat tai hyvinvointialan ammattilaiset saatetaan helposti mieltää vinkkiemme tai sanomistemme perusteella hyvinvoiviksi ihmisiksi. Riittää, että some on täynnä kauniita kuvia, terveellisen näköisiä ruoka-annoksia ja treenivinkkejä, jotta mielikuva siitä, mitä hyvin voiminen on, on luotu.

Ja toki hyvinvointi osittain onkin värikästä ruokaa, liikuntaa ja hengitysharjoituksia, mutta todellisuudessa se kuitenkin perustuu johonkin aivan muuhun. Nimittäin sinuun itseesi – siihen syvimpään olemukseen ja persoonaan, kuka olet.

Hyvin voiminen lähtee siitä, miten näät itsesi ja miltä sinusta tuntuu olla sinä. Miten koet elämän, mitä elät, tai millaisia ovat ihmiset ympärilläsi. Tuovatko he sinulle onnea ja parempaa oloa, vai enemmänkin vain ahdistavat negatiivisuudellaan ja kyynisellä asenteellaan?

Minua jopa vähän ärsyttää, miltä kantilta hyvinvointia yhteiskunnassamme käsitellään. Se on usein nimenomaan treenivinkkejä, nettivalmennuksia, ruokavaliosuunnitelmia ja säännöllisiä elämänrytmejä, eikä niinkään unelmien jahtaamista, rakastettavaa arkea ja armollisuutta itseä kohtaan.

Kun puhutaan hyvinvoinnista, siinä otetaan huomioon nimenomaan vain se ”ulkoinen puoli”, eikä niinkään kokonaisuutta. Ihmiset hakevat sitä ensikädessä treenaamalla ja syömällä terveellisesti, kun oikeasti tarve olisi kääntyä sisäänpäin ja kuulostella, ”miltä minusta tuntuu”.  Olenko onnellinen työssäni, teenkö sellaisia asioita arjessani, joita rakastan ja tunnenko oloni rakastetuksi siinä ympäristössä, missä elän. Treeni ja terveellinen ravinto ovat sitten sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia tukevia seikkoja, joiden kautta toki hyvinvointi voi parantua, mutta jotka eivät yksinään riitä rakentamaan kokonaisvaltaista hyvää oloa.

Oma matkani kohti tiedostavampaa ja tasapainoisempaa minää alkoi aikanaan siitä, kun kiinnostuin liikunnasta ja ravinnosta aikaisempaa enemmän. Aluksi se oli sitä, että kiinnitin huomiota ruokavaliooni ja lisäsin siihen hyviä asioita, kuten kasviksia, proteiinia ja säännöllisempää ruokarytmiä, ja sitten mukaan tuli kasvavissa määrin liikunta. Myös minä lähdin silloin tavoittelemaan hyvin voimista fyysisen hyvän olon kautta. Liikuin, koska tykkäsin treenin jälkeisestä tunteesta ja siitä, että sain myöskin syödä useammin ja enemmän. Sitä kautta opin itsestäni ja kehostani jatkuvasti lisää, ja ajan kanssa se myöskin johti syvempään itsetutkiskeluun, tietoisempaan läsnäoloon ja parempaan henkiseen vointiin.

En siis sano, että olisi väärin lähteä panostamaan omaan hyvinvointiin fyysisen hyvän olon kautta, sillä liikkumalla ja syömällä hyvin, oppii myös tuntemaan omaa kehoa ja mieltä paremmin. Mutta treenaaminen ja tarkka kolmen tunnin välein syöminen ei itsessään ole hyvinvointia, sillä joskus hyvinvointi saattaa – ainakin minulle – tarkoittaa perheen kanssa vietettyä aikaa, sohvannurkassa makoilemista tai vaikkapa jäätelön syömistä puiston penkillä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle myöskin sitä, että tiedostan omat tuntemukset ja ajatukset, joita päivittäin käyn läpi ja osaan tarvittaessa käsitellä ne tai puhua niistä.

Tänä aamuna hyvinvointi oli minulle sitä, että nukuin myöhempään, kuin yleensä, valmistin itselleni ja avopuolisolleni aamiaiseksi suklaahippulettuja, joiden päälle kaadoin reilusti siirappia ja ProPudin karamelli proteiinivanukasta. Taustalle rauhallista musiikkia soimaan, kuppi täyteen kahvia ja puhelin syrjään aamupalan syömisen ajaksi.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei siis ole rakettitiedettä, eikä liiallista kikkailua. Se ei ole ainaista treenaamista, tiukkaa ruokavaliota ja herkkulakkoja. Se on oman itsensä tuntemista ja sen ehdoilla elämistä – oli se sitten joskus treeniä ja terveellistä ruokaa tai leffailtaa ystävien kanssa. Tärkeintä on osata elää sen mukaan, mikä sinusta itsestä jokaisessa hetkessä hyvältä tuntuu.

Categories: