PALAUTUMINEN – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Minulla on melkein viiden viikon treenitauko takana ja sitä kysyy itseltään, että miksi? Nyt olen päässyt pikkuhiljaa takaisin jumpalle ja muistutan taas itseäni levon ja palautumisen merkityksestä. Myönnän kyllä, että kun lähden tekemään jotain, niin lähden tekemään täysillä. Tämä koskee niin työtä kuin treeniä. Tässäkin asiassa huomaa, että kohtuus kaikessa. Niin myös treenissä. Jos itse en tajua tarpeeksi ajoissa höllätä, niin kroppa pitää kyllä huolen siitä, että sitten vaikka väkisin.

Olen ollut kovassa flunssassa, mikä näyttää jylläävän nyt monella ja se on sitä sitkeää sorttia. Paranemiseen ei auta hosuminen ja hinku treenaamaan, vaan puhdas lepo ja maltti.

 

 

Vaikka pidän itseäni ihan fiksuna ja oppineena ihmisenä, niin välillä unohdan, että levolla ja kropan palautumisella on äärimmäisen suuri merkitys. Enkä usko, että olen tässä yksin. Pyrin pitämään työnteon ja treenin tasapainossa, itseni kunnossa ja levänneenä, mutta joskus innostus vie mennessään. Unohdan, että tekee hyvää niin mielelle kuin kropalle pitää välillä vaikka kokonainen viikko taukoa treenistä.  Siksi minulla on ihan suunnitellusti kuusi viikkoa treeniä ja sen jälkeen kokonainen viikko palautumista ja lepoa.  Tämä rytmitys sopii minulle hyvin.

 

 

Lepoviikon aikana en käy ollenkaan salilla, mutta nautiskelen rennosta ulkoilusta vaikkapa pulkkamäessä poikani kanssa tai kävelylenkillä. Ehdin lepoviikon aikana myös tehdä muita juttuja kuin töitä ja käydä salilla. Olen silloin myös paljon sosiaalisempi ja kiireetön. Jaksan ja ehdin tavata ystäviä ja annan itselleni luvan hidastaa tahtia ja palautua. Syön ihan normaalisti noudattaen suhteellisen tiukkaa ruokavaliota viikolla, mutta viikonloppuisin sallin itselleni herkuttelemisen.

 

 

Pelkkä suorittaminen ja tavoitteellisuus vievät herkästi ääripäästä toiseen. Kun annat siimaa itsellesi yhdessä asiassa, niin usein kiristät toisessa. Palautuminen voi usealla olla sellainen asia, joka jää pienemälle huomiolle. Jokainen tarvitsee palautumista tiukasta treenistä tai jopa kiireisestä työrupeamasta. Siksi lomakin tekee hyvää! Jos unohtaa tai laiminlyö ihan näitä perusasioita, niin kannattaa muistaa tosiaan se, että meidän keho on erittäin fiksu ja pistää pysähtymään tarpeen tullen.  Itse olen joutunut oppimaan monta asiaa kantapään kautta.

 

 

Kaikkia sairastumisiani ja loukkaantumisiani ei voi suoraan laittaa huonon palautumisen piikkiin, mutta käytännössä kaikkeen löytyy tavalla tai toisella syy ja yhteys. Tiedän varsin hyvin, miten voi innostua treenaamaan vielä kovempaa ja enemmän kun tuloksia tulee. Sitä herkästi miettii, että kyllä jaksaa painaa täysillä läpi treenin ja työn, ja siinä vaiheessa lepo ei tunnu tarpeelliselta. Tosiasia on kuitenkin se, että jos haluaa kunnolla pysyviä tuloksia, niin palautuminen tulisi olla mukana ohjelmassa. Eikö sanontakin kuulu, että lihas kasvaa levossa!

 

Kirjoitin viime viikolla mielen tasapainosta ja palautuminen on myös vahvasti osa sitä. Siihen on syynsä, miksi saliohjelmatkin ovat eri jakoisia. Treenikin pitää suunnitella niin, että lihas ehtii palautua ennen seuraavaa kuormitusta. Treenin jälkeen pitää antaa aikaa levolle ja palautumiselle. Siksi hyvä unikin on kehityksen ja jaksamisen kanssa isossa roolissa. Jos kroppa ja lihakset ovat koko ajan hellänä, uni huonoa ja jaksaminen kortilla, niin kannattaa miettiä, onko palautuminen unohtunut. Ehkä silloin voi pitää lepopäivän, nauttia vaikka kauniista, aurinkoisesta talvisäästä ja olla itselleen armollinen.

 

 Lotta <3

Categories: